Hermostollinen ylivireys ja stressi

Arkemme on täynnä stressaavia tilanteita ja keinomme selvitä niistä ovat hyvin yksilöllisiä. Viime aikoina olemme kokeneet myös useita kollektiivisia kriisejä ja yritämme sopeutua muuttuvaan maailmantilanteeseen näiden kriisien keskellä. Huoli ja epävarmuus saattavat lisätä arjen kuormittavuutta entisestään. Stressi tuo esiin hyvin monenlaisia kehollisia oireita ja osteopaatin vastaanotolla olemme huomanneet näiden tekijöiden nousevan usein esiin ihmisten oireiden taustalla. Hermosto reagoi uhkaaviksi koettuihin tilanteisiin ylivirittymällä ja pitkään jatkuessaan tilanne voi johtaa autonomisen hermoston tasapainoisen toiminnan häiriintymiseen. Lisäksi Long Covid -oireyhtymä ilmenee erilaisina kehollisina oireina, kuten pitkään jatkuneena väsymyksenä, ja siten osaltaan vaikuttaa arjesta selviytymiseen, sen stressaavuuteen ja uuvuttavuuteen.

Kehon viisas säätelyjärjestelmä

Autonominen hermosto on tahdosta riippumaton hermosto, joka jakautuu sympaattiseen ja parasympaattiseen osaan. Autonominen hermosto säätelee mm. sydämen sykettä, hengitystä, ruoansulatusta, hikoilua ja rauhasten toimintaa. Sympaattinen ja parasympaattinen hermosto ovat kuin kehon kaasu ja jarru, sympaattisen puolen kiihdyttäessä ja parasympaattisen puolen rauhoittaessa menoamme.

Sympaattinen aktivaatio nostaa vireystilaa ja toimintakykyä, jolloin syke nousee, hengitys tihenee ja verenkierto lisääntyy. Tämä on osa kehon normaalia ja tarpeen mukaista fysiologista toimintaa. Samalla se kuitenkin kuluttaa kehon energiavarastoja ja vastapainoksi tarvitaan palautumista ja rauhoittumista eli parasympaattista aktivaatiota. Tällöin syke hidastuu, hengitys rauhoittuu, ruoansulatuselimistö aktivoituu ja sydämen sykevälivaihtelu lisääntyy.

Autonomisen hermoston toiminnan häiriintyminen

Stressi ja hermoston virittyminen kuuluvat elämään ja tekevät meistä toimintakykyisiä. Ne pitävät huolen siitä, että saamme asioita tehtyä. Stressi voi kuitenkin pitkään jatkuessaan muuttua haitalliseksi, jolloin kehon energiavarastot kuluvat ilman tarvittavaa palautumista. Tällöin hermoston virittyneisyys jää päälle eikä lepokaan tunnu auttavan kehoa rauhoittumaan. Tämä saattaa ilmetä esimerkiksi erilaisina unihäiriöinä, ahdistuneisuuden tunteina, ylivireytenä, ylikuntona ja kehää pyörivinä ajatuksina. Mielen ja kehon on silloin vaikea rauhoittua, vaikka tietoisesti hakisimmekin rentoutusta ja lepoa. Puhutaan sympatikotoniasta, jolloin autonomisen hermoston toiminta on häiriintynyt.

Stressi kehossa

Keho hälyttää sympaattisen hermoston yliaktiivisuudesta monin keinoin. Oireina voi olla esimerkiksi:

• rytmihäiriöt, sydämentykytykset ja tiheä pulssi
• mielen rauhattomuus, levottomuus ja keskittymisvaikeudet
• ärtyneisyys
• suoliston ongelmat
• päänsärky
• väsymys ja unihäiriöt
• yöhikoilu
• jatkuva sairastelu

Stressireaktion kolme vaihetta

Stressi laukaisee kehossamme prosessin, jonka tavoitteena on sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Ensimmäisessä vaiheessa lisämunuaiset erittävät elimistöön adrenaliinia ja kortisolia, verenkierto lisääntyy, hengitys kiihtyy ja syke nousee. Kehomme virittyy kokonaisuutena kohtaamaan stressiä aiheuttavan tilanteen ja syntyy eräänlainen "taistele tai pakene" -tila.

Seuraavassa vaiheessa keho yrittää sopeutua tilanteeseen henkisesti ja fysiologisesti. Stressitekijän uhkaavuus arvioidaan suhteutettuna aiemmin koettuun ja myös mielen keinot tilanteesta selviämiseen otetaan käyttöön. Mikäli aiemmat kokemukset omasta selviytymisestä vastaavissa tilanteissa ovat hyvät, on ihmisen helpompi sopeutua tilanteeseen ja luottaa selviävänsä. Ihminen käyttääkin kaikkia voimavarojaan sopeutuakseen. Onnistunut sopeutuminen kasvattaa resilienssiä eli kykyämme sopeutua yllättäviin tilanteisiin.

Joskus stressi on pitkään jatkuvaa ja kuluttaa kehon voimavaroja niin, että palautumista tai sopeutumista ei pääse tapahtumaan. Tämä johtaa väsymiseen niin fyysisellä, henkisellä kuin tunteen tasolla. Jos selviytymiskeinot eivät riitä ja palautumista ei tapahdu, voi seuraavana vaiheena olla uupuminen. Kehon voimavarat on kulutettu ja uupumus näkyy monenlaisina muutoksina kehon toiminnassa. Elimistön vastustuskyky heikkenee, jolloin esimerkiksi infektioherkkyys kasvaa. Toiset puolestaan reagoivat tilanteeseen ylikunnolla.

Uupumus tyhjentää kaikki sopeutumiseen tarkoitetut voimavarat, mikä voi johtaa masennukseen. Masennus voi ilmetä kehossa unihäiriöinä, suoliston oireina, hengityksen pinnallisuutena, lisääntyneinä ahdistuksen tunteina, korostuneena kipuherkkyytenä, keskittymiskyvyn vaikeuksina, ruokahalun muutoksina, ärtyneisyytenä ja lisääntyneinä pelkotiloina.

Sietokyky on aina yksilöllinen ja rajallinen. Kun on pitkään sinnitellyt omien voimavarojensa äärirajoilla ja kuorma on kasvanut liian suureksi, niin pieneltäkin tuntuva asia voi kaataa kuorman. Näin ollen voimakas selkäkipu tai muu äkillinen kehollinen oire saattaa yllättää ihan kevyessäkin arkiaskareessa. Viimeistään tällaiset kehon viestit ovat tärkeitä oman kuormittumisen mittareita.

Osteopatian ajatus ihmisestä kokonaisuutena

Osteopatiassa ihminen nähdään kehon, mielen ja ajatusmaailman muodostamana kokonaisuutena. Muutos jossain näistä osa-alueista vaikuttaa myös muihin. Ihminen reagoi stressiin kokonaisuutena niin ajatusten, tunteiden kuin käyttäytymisen tasolla ja näillä kaikilla tasoilla on vaikutusta kehomme anatomiaan ja fysiologiaan. Stressi voi johtaa esimerkiksi hampaiden puremiseen yhteen, joka puolestaan voi aiheuttaa päänsärkyä. Hengitys reagoi jännitykseen ja stressiin usein muuttumalla pinnalliseksi, jolloin niska-hartiaseudun lihakset jännittyvät. Jatkuva jännitys niska-hartiaseudulla saattaa oireilla jännityspäänsärkynä. Kehon omaksuessa pinnallisen hengityksen toimintamallin, voi olla vaikeaa syventää hengitystä ja pallea voi olla hyvinkin jännittynyt. Toimiva hengitys on yksi tärkeistä autonomisen hermoston toimintaan vaikuttavista tekijöistä ja siksi osteopaatti kiinnittää siihen vastaanotolla huomiota.

Hermostolla on keskeinen rooli niin terveydessä kuin sairaudessa. Autonomisen hermoston tasapainottaminen on osteopaattisen osaamisen ydintä. Hoitamalla kehon jännityksiä, liikerajoituksia ja tasapainottamalla hermoston toimintaa, voidaan tukea ihmisen terveyttä ja sitä kautta purkaa stressin aiheuttamia fysiologisia muutoksia kehossa.

Lähteet:

Jerome, John A. & Osborn, Gerald G. 2011. Psychoneuroimmunology- Stress Management. Teoksessa Chila, Anthony G. (toim.): Foundations of Osteopathic Medicine. Wolters Kluwer Health. Lippincott Williams & Wilkins.

Korkeila, Jyrki 2008. Stressi, tunteiden säätely ja immuniteetti. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim.